LA1

Lentokenttäsekoilun jälkeen vihdoin me kaikki kolme oltiin Kalifornian puolella. Hieman pimahtaneina, mutta ainakin yhdessä ja melko ehjinä. 

"kaikki menee pieleen" - Kaavasta poiketen auton vuokraus hoitui ilman mitään ongelmia. Sain vielä virkailijankin ylipuhuttua, ettei laskuttaisi minulta alle 25- vuotiaan lisää. Olinhan ihan muutaman päivän päästä kuitenkin jo sillä puolella.

Autoksi valittiin valkoinen Jeeppi ja voisin ajaa sillä koko lopun elämääni. Se on mahtava. 

Se mitä täällä ajamiseen muuten tulee, niin voin myöntää, että en millään hahmota tätä aluetta ja kuuntelenkin navigaattoriani, kuin jumalan ääntä. Paitsi en osaa laittaa sitä hiljemmalle ja siellä semmoinen kimeä naisääni kirkuu kääntymään oikealle koko ajan. 

Joka tapauksessa tiet ovat leveät ja liikennemerkit selkeät. Kaikki ajavat hurjan hitaasti ja tottelevat stop merkkejä mielettömän kuuliaasti. Ainakin tähän mennessä. Helppoa siis kuin heinän teko körötellä siellä seassa.

Kaiken pähkäilyn ja pällistelyn lisäksi eilen ehdittiin tehdä pitkä aamukävely Venice beach bulevardilla, syötiin hyvä lounas, käytiin Victoria’s secretillä ja illalla vielä drinkeillä. Siitä sitten päädyttiinkin kamalaan yökerhoon, mikä olikin yllättäen homobaari. Alaikäisten homobaari. Tässä vaiheessa katsoin parhaakseni luovuttaa, iski vielä jokin kamala väsymyskohtaus ja sammuin totaalisesti sekunnissa sängylle, kun hotellihuoneeseen pääsin. 

Tänään sitten Hollywoodiin ja mielettömät määrät ostoskasseja. Palaillaan Indiedayssin puolella :)

LA - shorts.

Hei ihmiset, tällä ollaan aurinkoisessa Santa Monicassa! Olette pyytäneet paljon asukuvia reissulta ja koska kuviahan kamerassa on jo n.miljoona, niin heittelen pikapostauksen muodossa aina johonkin väliin näitä päivän pöksyjä ja paitoja.

Älkää huoliko, ihan oikeaa reissupostausta kattavimmilla kuulumisilla tulee toivottavasti piakkoin tämän jälkeen. Nyt lähdetään aamiaiselle.

Ja siinä sitä on sitten: uudet gt:n shortsit, pitsipaita lontoosta, Zaran hapsulaukku, neule gt ja matalavartiset Converset.

Ellos pika-arvonta.

Yrittäkäähän siinä sitten keksiä, mitä valitsisitte nettikaupasta, missä on kaikkea. 

Yritin itse olla järkevä ja lähdin etsimään jotain mitä tarvitsen, mutta en ikinä saa aikaiseksi ostettua. Ja nehän myös Ellokselta löytyi - nimittäin kamerajalusta ja urheiluliivit. 

Jotenkin samassa lauseessa ei niin hyvänkuuloinen kombo, tai erikseenkään kovin eksoottinen valinta, mutta joka tapauksessa molemmat erittäin tervetulleita. 

Mitä te valitsisitte?

Saan jakaa 50euron lahjakortin tähän postaukseen kommentoivien kesken, joten jos 50euroa auttaisi vaikka kevättakin hankinnassa, tai kameran, imurin, lampun,.. Ihan mitä vain tarvitset, niin jätä sähköpostiosoitteesi kommenttiboksiin. Arvonta-aikaa on tälläkertaa erittäin vähän- mikä tarkoittaa myös parempia voittomahdollisuuksia, eli jos satut olemaan koneen äärellä, niin kannattaa olla nopea. Arvonta 29.3 sulkeutuu klo 15.00 ja aika alkaa nyt!

Kun kaikki menee vähän pieleen..

Mutta, ei se haittaa. Ihan mukava seikkailu on ollut. 

Onneksi matkaseura on yhtä stressitöntä, kuin minä ja täällä me ollaan vaan naurettu kippurassa, tapettu aikaa jonoissa keksimällä ihmisille nimiä ja juostu kilpaa terminaalista toiseen.

Losin lennolle ei sitten yllättäen ehditty. Yritys muuttui todella haastavaksi siinä vaiheessa kun Finnairin lentomme laskeutui myöhässä New Yorkiin ja mahdottomaksi, kun jouduimme odottamaan koneesta ulos pääsyä ikuisuuden porttiongelmien takia. Lopulta kun vihdoin olimme JFK:n kentällä, olisi meillä ollut ruhtinaalliset viisitoista minuuttia aikaa jatkolennollemme. Emmekä edes saaneet oranssia pikapassia jonojen ohi, vaan jouduimme jonottamaan passintarkastukseen kaksi tuntia. 

Terminaaleissa meitä ohjailtiin puolelta toiselle. Junalla kasista, ykköseen ja ykkösestä taas neloseen. Lopulta löysimme Virgin American tiskille, missä saimme paikat illan viimeiselle Losin lennolle, JOS lennolla olisi tilaa. Meille ei siis voitu taata paikkoja (syystä, jota en väsymykseltäni jaksanut käsittää) Kone oli viittä vaille täynnä, joten jouduimme jännittämään sen lähtöön asti pääsemmekö vai emme. 

Lopulta pääsimme. Monien mutkien kautta. Ensin oli tilaa vain yhdelle, sitten oli matkalaukku ongelmia, sitten järjestelmä kaatui, olimme liian myöhässä ja lopulta kaikki olikin ok. 

Nyt istun täällä koneessa, missä on hassu violetti valaistus. Leina istuu jossain tuolla toisessa päässä, mutta ei se mitään, tilasin itselleni juustolautasen, lasillisen viiniä ja kymmenen dollaria maksavan lennon aikaisen wifin.

Losiin saavumme aikataulusta vain reilu kolme tuntia myöhässä. Ei haittaa enää tämän seikkailun jälkeen. Paitsi ehkä Jannaa, joka (toivottavasti) on siellä alkuperäisen aikataulumme mukaisesti.

Toivottavasti tästä matka jatkuu helpommin, jos ei muuta niin ainakin hyvät naurut on naurettu tähän mennessä.

Kiitos teille kun jaksatte seurata mukana. On ihan mielettömän kotoisa fiilis lukea kommenttejanne täältä kaukaa ilmasta käsin :)

Hyvinhän tämä alkoi.

Lufthansan jonot terminaali ykkösessä kiemurtelivat melkein ulos asti. Lakko Saksan lentokentällä oli aiheuttanut monien lentojen peruuntumisen – mm. meidän New York lentomme. 

Siinä sitä sitten jonoteltiin paikasta toiseen. Emme lentäneet edes sinne Frankfurtiin alkuperäisen lentosuunnitelman mukaisesti, vaan noudatettiin käskyä jäädä palloilemaan suomen puolelle. Tämä tarkoitti sitä jonottamista. Yhteensä kolme tuntia. 

Lippuluukulla tilanne alkoi kohdallamme näyttää toivottomalta. Virkailija yritti melkein tunnin ajan etsiä meille lentoreittiä, millä ehtisimme Losin jatkolennoille, mutta parhaana tuloksena oli Tukholma – Frankfurt - New York lento, vielä väärälle kentälle ja hyvin pahasti myöhässä. Lopulta virkailijakin luovutti ja siirsi meidät Finnairin suoralle lennolle Nykiin. 

Tätä seuraasi kuitenkin uusi probleema, nimittäin tunnin vaihtoaika JFK:n kentällä Losin koneeseen. 

Jos me jollain ihmeen kaupalla ehtisimme koneeseen, niin laukkumme ainakaan eivät. Tässä vaiheessa tuo oli jo kuitenkin aivan sama ja lama. Kuhan olisimme ajoissa Losissa.  Janna nimittäin joutui lentämään eri reittiä ja alkuperäisten suunnitelmien mukaan olisimme olleet kaikki samoihin aikoihin Los Angelesissa klo 21. Myös auto oltiin sovittu haettavaksi klo 21. Eli halusin olla Losissa kello 21. Ihan sama muusta. 

Vastoinkäymiset ottivat jatkuakseen vielä Finnairin tiskillä. Tälläkertaa Leinan Esta ei tehnyt yhteistyötä heidän tietokantansa kanssa. Tässä sitä taas oltiin, jopa viiden virkailijan voimin pähkäilemässä pulmiamme. Olihan esta kuitenkin hyväksytty ja mennyt Lufthansallakin läpi, joten ihmeteltävää riitti. Puolen tunnin päästä hermo meni, nostin läppärini tiskille ja näpyttelin neidille uuden Estan- aivan kuten olin aikaisemminkin tehnyt ja sehän sitten otti ja läpäisi. 

Nyt ollaan syömässä. Oli pakko ottaa iso lasi valkkaria, että vähän tästä rentoutuisi. Tosin se ei ole kovin kaukaa haettua, nimittäin olen ollut valveilla nyt 28 tuntia ja ei tässä mitenkään ylikierroksillakaan käydä.

Peukut pystyyn, että ehdimme tuolle mahdottomalle Losin lennolle :)

Uusi koti.

Ei suinkaan minulle, Laurille ja huonekaluillemme, vaan blogille. 
Minä, sadat kuvani, reseptini ja ne miljoonat kirjoitusvirheeni muutamme Indiedaysille.

Kyllä tässä on pakko myöntää, etten reilu vuosi sitten olisi osannut kuvitellakkaan, että blogini pääsisi yhtään millekkään sivulle, tavoittaisi näin paljon lukijoita ja muuttuisi isoksi osaksi arkeani. Ihan mieletön harppaus siis ja olen enemmän kuin innoissani ja kiitollinen teille lukijoille. 

Toivottavasti jaksatte ottaa tämän muutoksen positiivisin mielin vastaan ja seurata mukana edelleen.

Skeptisimmille ruudun tuijottajille ja muutoksia inhoaville - joita ymmärrän täysin. Voin vakuuttaa, että blogi tästä ei muutu mihinkään. Samaa rataa jatketaan, ehkä jopa vähän vilkkaamalla vauhdilla, toivottavasti laadukkaimmilla kuvilla, sekä paremmilla jutuilla. 

Mitä mainontaan tulee - Mainoksia blogissani on ollut ensimmäisestä päivästä lähtien ja niitä näkyy jatkossakin, mutta ne eivät siirrosta lisäänny, tai vähenny. Indiedays ei siis muuta minua mainostauluksi, ei huolta.

Sen verran työtä (hyvällä tavalla sellaista) olen blogini parissa tehnyt, että jos tästä alamäkeen lähdettäisiin, niin voisin saman tien syödä vaikka pääni.

Käytännön asioista sen verran, että Bloggerin puolella palloilen vielä neljän päivän ajan, kunnes siirto Indiedaysille tapahtuu 30.3 perjantaina.

Tämän jälkeen uusi osite on: www.ocjulia.indiedays.com

(Vanhaan ositteeseen tulijat ohjataan automaattisesti uuteen ID- ositteeseen, ja uusi osoite päivitetään myös blogilistalle, sekä blogloviniin). 

Siirron aikana kommentit kaiken säädön takia katoavat luultavasti bittiavaruuteen, mutta heti kun ollaan turvallisesti Indiedaysin puolella kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita. Minä olen tuolloin toivottavasti aurinkoisessa Los Angelesissa, mutta lupaan päivystää koneella ja huutelen sieltä sitten heti kun kaikki on onnistuneesti valmista. 

Mistä puheenollen. Vaadin teitä jatkamaan blogini parissa, koska mitä ulkomaanmatkat olisi ilman teitä ja ne harvinaisen kammottavat teiniajan kuvatkin ajastettuna jo valmiiksi :D

Vaio Z

Koska sattumoisin nykyään istun keskimäärin varmaan lähemmäs 9 tuntia päivässä koneella- tai pikeemminkin kone istuu sylissäni. Se myös liikkuu mukanani kaikkialle maailman ääriin ja on mielettömän määrän kuvia, tekstejä, videoita ja musiikin säilytysvälineenä.
Päätin, että tarvitsen tehokkaan, kevyen, näppärän, kestäväakkuisen, hiljaisen ja kaikinpuolin hyvän uuden koneen.

Mutta ei Macia.
Olen toivoton Macin käyttäjä. Ja olen kyllä yrittänyt- sekä myöhemmin lopullisesti luovuttanut. Kyllähän minä perusasioissa pärjään, mutta mitä tulee kuvien kanssa säätämiseen, niin ollaankin jo lähelle heittämässä sitä valkoista kapinetta seinään.

Valitsin sitten MacBook Airia kooltaan jäljittelevän, mutta vielä kevyemmän Sony Vaion Z- sarjan ohuen ja 1,17kg painoisen, hiilenmustan kannettavan 13'1 näytöllä.

Tässä huomaa miten velho olen tietokoneiden suhteen, kun puhun vain niiden ulkonäöstä. 
Mutta, kyllä kelpaa. Akku kestää monia tunteja, kone ei päästä ääntäkään ja se on niin mielettömän nopea, näppärä ja helppo kuljettaa mukana, että taidankin tuplata tuon 9 tuntisen, ihan vaan koska tämä on aika ihana.

vanha ja uusi